torstai 6. syyskuuta 2012

Virroilla on virtaa

Virtain kaupunki järjestää tänään uusien opiskelijoiden tervetulotilaisuuden Virtain yläkoulun juhlasalissa.

OHJELMA
18.00 Tervehdyssanat
18.05 Musiikkiesitys
18.10 Kuka kukin on...esitellään kaupungin
opinahjojen ja harrastusmahdollisuuksien
takana olevat henkilöt
18.45 Musiikkiesitys
18.50 Toiminnallinen osuus
19.15 Herkullinen TARJOILU alkaa :)
JUONTAJANA STAND UP - KOOMIKKO TEEMU KONTONIEMI!
Tule tutustumaan ja viihtymään!
Voit kysellä ja ihmetellä!

torstai 23. elokuuta 2012

Tervetuloa uudet opiskelijat!

Uudet opiskelijat saapuvat Virroille ensi viikolla. Orientaatioviikko pyörähtää käyntiin tiistaina 28.8. klo 10 auditoriossa. Ensimmäisen viikon aikana on luvassa paljon opiskeluihin liittyvää infoa.

Aluksi uuden (ja miksei vanhankin) opiskelijan kannattaa tutustua opinto-oppaaseen. Musapuolen opinto-opas löytyy täältä.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Viestinnän koulutusohjelmaan valitut

Viestinnän koulutusohjelma
 
Aatola Emmi Karoliina
Hautaluoma Janette Hannele
Havumäki Erika Anna Katariina
Helenius Aarne Olavi
Jaakola Aleksi Mikael
Jurkka Tuukka Veikka Sakari
Kaartoluoma Mikko Tuomas
Kainulainen Jenna Eeva Helena
Kaski Lauri Henrikki
Kaunismäki Anssi Einari
Korpela Janne Antero
Kujala Ville Matias
Laakso Joni Markku Oskari
Lempiäinen Lauri Olavi
Liias Katja Eveliina
Majaniemi Juho Henrik
Niemi Topi Jouko Olavi
Nieminen Teppo Niilo Tapio
Oksanen Eeva Tuulia
Puurtinen Ville Eemeli
Puutio Anttu Sakari
Riihiluoma Toni Mikael
Ronko Jonna Karoliina
Röman Mikko Johannes
Sevrjugin Viktor
Suoninen Noora Anniina
Syrjälä Mauri Joonas Petteri
Tarvainen Essi
Tolppanen Reetta Fia Emilia
Tuhkasaari Tiia Liisa Tuulia
Vaajakari Peppiina Maria
Vanhatalo Olli Juhani
Viljamäki Sini Maarit
Vuori Ismo Kalevi
Väisänen Jaakko Sakari
Yli-Hynnilä Enni Onerva

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Co Write -kurssi 28.-31.5.2012


Ilkka Vainio antoi palautetta kurssilaisten lyriikoista ja biisien kokonaistunnelmasta
sekä antoi kaupallisia vinkkejä.Kuva: Anastasia Mäkynen.

Virtain oma biisilinna pyörähti käyntiin maanantaina Timo Luukkasen johdolla. Aluksi kokoonnuttiin yhteen ja mietittiin powerpointin avulla biisinkirjoittamista. Leadeiksi eli johtolangoiksi kuunneltiin joitain pop-/iskelmä artisteja, jotka etsivät uusia biisejä. Sen jälkeen kokosimme paikallaolijoista kolmen hengen ryhmiä ja eikun hommiin! Aikaa seuraavan päivän kello puoli kahteen iltapäivällä, jolloin palataan takaisin isoon tarkkaamoon ja  kuunnellaan demot, joissa täytyy olla myös laulut äänitettyinä. Seuraavana päivänä oli tarkoitus sekoittaa pakka uudelleen ja vaihtaa ryhmiä.

Sitten päästiin itse asiaan. Oman ryhmäni kanssa sovimme, ettemme varsinaisesti rakenna kenellekään tietylle artistille biisiä, vaan teemme vaan hyvän kappaleen ja katsotaan sitten jälkeenpäin minkä tyyppiselle artistille biisi sopisi. Kitaristi soitti E-duurin ja siitä lähdettiin ideoimaan. Yhden illan aikana syntyi kolmen pään voimin sävellys, sanoitus ja lähes miksausta vaille valmis demo. Biisistä tuli hyvän tuulinen suomenkielinen poprock.  Oman oppimiseni kannalta oli antoisaa tehdä vanhempien opiskelijoiden kanssa.

Seuraava päivä alkoi eilisen työn koonnilla. Biisit kuunneltiin ja Luukkanen sekä muut opiskelijat antoivat palautetta ja kehitysideoita. Seuraavat biisit aloitettiin ihan uuden ryhmän kanssa ja itselläni genrekin vaihtui kokonaan. Tällä kertaa meitä oli ryhmässä vain kaksi, ja molemmat soitimme pääasiassa pianoa. Lähdimme siis kehittelemään tunnelmallista maalailevaa pianoslowaria ison soittotilan flyygelillä. Iltapäivän aikana työstimme parini pianoriffi-ideasta valmiin sävellyksen ja sanoituksen. Parillani oli hyvä jousiplugari kotonaan, joten hän äänitti illan aikana pianot sekä lisäsi orkestraatiota. Itselläni oli vielä paniikkikomennus kolmanteen projektiin, jonka kokoonpano muuttui yllättäen. Kirjoitin illan aikana heidän folk/pop kappaleeseensa suomenkielisen tekstin, johon olin jo aamulla puoliunessa hymissyt laulumelodiat.

Keskiviikkona kurssillamme vieraili tuotanto-/biisinikkari Veikka Ercola. Ercola antoi palautetta vaiheessa olevista demoistamme, kertoili duunistaan sekä vastaili kysymyksiimme. Lisäksi saimme nähdä radioaalloilla paljon soineen kappaleen Like A Lady -tekovaiheet alusta loppuun. Itselleni jäi Ercolasta ajatus, että olipas mukavan tavallinen tyyppi.

Keskiviikkoillan aikana pianoslowariprojektimme kanssa äänitimme laulut kappaleeseen, sekä miksailimme. 

Torstaina saapui vierailijaksi iskelmäsanoittaja ja tuottaja Ilkka Vainio, joka oli täysin toisesta ääripäästä kuin Ercola -tekijänä sekä persoonana. Rauhallisen Ercolan rinnalla Vainiolla riitti elämänkertaa sekä kaikkea muutakin juttua kerrottavaksi. Oli myös mukavaa, että torstaina koulutuspäällikkömme Timo Kivikangas liittyi seuraan kuuntelemaan kurssin tuotoksia. Taas soitettiin meikäläisten demoja, jotka olivat jo lähestulkoot valmiita. Vainio antoi tietenkin hyvin erilaista palautetta kuin Ercola, puuttuen paljolti lyriikoihin sekä biisien kokonaistunnelmaan ja kaupallisiin pointteihin.

Tällaiseen kurssiin on hyvä päättää kouluvuosi. Tuli tutustuttua paremmin ylempiluokkalaisiin opiskelijoihin ja luotua uusia yhteistyökontakteja -heitä kun ei muuten juuri näe. Itselläni jäi päällimmäisenä ajatus että tällaisia kursseja useammin vuodessa ja että just tällanen tekeminen on nimenomaan se juttu miks mä tänne kouluun olen tullut.

Raportoi Pauge 11Musa

ps. Ja lopuksi Timo Kivikankaan loppukaneetti: "Kiitokset vielä kaikille biisileirille osallistuneille opiskelijoille, vieraileville luonnoijille ja Timo Luukkaselle. Kurssi onnistui todella hienosti, ja nopealla aikataululla tehtyjen biisien laatu yllätti sekä minut että musiikin pitkän linjan monitoimimiehen Ilkka Vainion erittäin positiivisesti. Hienoa oli, ja näistä biiseistä ja tekijöistä kuullaan vielä varmasti!"

perjantai 1. kesäkuuta 2012

maanantai 28. toukokuuta 2012

Fiiliksiä ekan kouluvuoden jälkeen Virroilta


Viimeinen koulupäivä ennen kesäloman alkua on pulkassa.  Luonnonkauniilla Virroilla koivuissa on jo kirkkaanvihreät lehdet.  Muutama koulutehtävä odottaa vielä palauttamista ja opiskelijat aikovat laivarantaan viettämään viimeistä iltaa ennen kuin kaikki hajaantuvat omille teilleen. Olo on haikea, mutta samalla iloinen siitä että ensi vuonna odottavat taas uudet haasteet ja mahdollisuudet saman luovan ja lahjakkaan porukan kanssa.

En kuitenkaan väitä että vuosi olisi ollut helppo. Omalta osaltani meni aika kauan sen ihmettelyyn että  mihinkäs tässä ollaan jouduttu.  Täällä, keskellä metsää, vaivalloisten kulkuyhteyksien takana,  valmistuvat Suomen musiikkibisneksen seuraavat alalla toimijat. Opettajina on erittäin päteviä, aikaan saaneita tyyppejä –mutta samalla suuria persoonia jotka eivät päästä opiskelijoita helpolla. Yksi asia on tullut selväksi:  Musaa ei tehdä vasemmalla kädellä.

Vuosi on mennyt ikään kuin sumussa. Tuntuu että omien sisäisten ristiriitojeni takia en ole saanut irti ihan niin paljon kuin olisin voinut saada. Kuitenkin kun alkaa kelailla mitä kaikkea on tullut tehtyä ja opittua, huomaan että lista on ihan kiitettävä. Olen perustanut bändin, jonka kanssa tehnyt monta biisiä joista julkaistu jo kolme, bändin facesivut sekä stereoääniteblogin, valloittanut itselleni uuden genren elektronisen musiikkimme myötä, tehnyt elämäni ensimmäisen remixin ja saanut siitä erittäin rohkaisevaa palautetta, aloittanut yhteistyön kokeneen iskelmäsanoittajan kanssa, muuttanut makuuhuoneeni kotistudioksi ja lakannut pelkäämästä laitteita, oppinut huimasti äänittämisestä ja miksaamisesta, oppinut patchpay:n ja läpäissyt signal flown, kirjoittanut neljä kokonaan uutta biisiä erääseen levytysprojektiin jossa osallistuin  myös sovittamiseen sekä lauloin levylle stemmat, tehnyt kymmenen sivua pitkän esseen sekä radioiden soittolistoista että suomalaisista naistekstittäjistä,  kotiutunut ryhmään jossa on vain kaksi naista ja loput miehiä, saanut työpaikan, ja kaiken tämän jälkeen jäänyt enemmän tai vähemmän henkiin.

Olo on puusta pudonnut ja kieltämättä edelleen tunnen tämän tästä olevani vähän väärässä paikassa kun tunnilla mikitetään rumpuja, mutta täytyy sanoa että näin paljon uusia biisejä oon kirjoittanut viimeksi  lauluntekijävalmennuksessa, jossa biisinkirjoittaminen oli sentään varsinainen opiskeluiden aihe. Täällä on todella kaikki eväät ja työkalut olla luova. Välillä tulee siitä ihan ahdistus kun haluaisi ehtiä tehdä ja oppia enemmän kun siihen on näin mahtavat puitteet. Luovan ihmisen kannalta tämän paikan hyviä puolia on myös se, että vaatimustaso on kasvanut, ja biisit tulee tehtyä valmiiksi asti. Helposti raakiledemo-asteelle jämähtänyt työn jälki ei enää kelpaa.

Ahdistus meinaa tulla myös siitä kuinka paljon on mahdollisuuksia ja suuntia mihin voi erikoistua tai työllistyä. Kaikkia teitä ei voi valita, eikä kaikessa voi tulla pro:ksi. Oppiminen täällä vaatii erityisen paljon oma-aloitteisuutta ja koulun ulkopuolella tehtävää työtä. Teoria-osuus opinnoista on aika pienimuotoista, joten jos ei ole omia projekteja johon oppimaansa hyödyntää, asiat unohtuvat aika helposti.

Monelle maallikolle tulisi varmaan yllätyksenä kuinka maanläheistä ruohonjuuritason työtä musiikki on työnä. Täytyy vaan liimata takapuoli penkkiin ja tehdä hommia. Siinä kuluu kahvia pannukaupalla ja tukkaa revitään päästä. Diivailijat eivät myöskään pitkälle pötki, sillä musan tekeminen on niin suurilta osin ryhmätyötä. Jos ei ilmesty paikalle sovittuna ajankohtana, tai ei hoida hommiaan, yhteistyökumppanit loppuvat hyvin äkkiä. Hyvä porukkahenki on ainakin oman kokemukseni mukaan ensiarvoisen tärkeä luovassa työssä.

Kulttuurimaailma… sitä rakastaa ja vihaa. Virroilla opiskelee mielenkiintoisia ja älykkäitä ihmisiä. Särmää löytyy ja monella hyvin erilaiset lähtökohdat, joten kannattaa jättää ennakkoluulot kotiin, jos leikkiin lähtee. Itse olen tehnyt hyvinkin erilaisten tyyppien kanssa musiikkia kuluneena vuotena, ja kokenut sen pelkästään vahvuutena. Suruna puserossa ovatkin tällä hetkellä tämän mahtavan oppilaitoksen suuret muutokset ja epävarma tulevaisuus. Kulttuurikoulutusta vähennettäessä ongelma on se, että kulttuuri itsessään ei vähene –se vain huononee. Juuri kun ”hanki kunnon ammatti-yhteiskuntamme” huokaisee helpotuksesta, kulttuuri hyppää taas kasvoille jonkun nurkan takaa –ammattitaitoisena tai ei. 

 Onneksi tuli viime vuonna haettua.

Paukku
Digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki