Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikin opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikin opiskelu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. toukokuuta 2012

Fiiliksiä ekan kouluvuoden jälkeen Virroilta


Viimeinen koulupäivä ennen kesäloman alkua on pulkassa.  Luonnonkauniilla Virroilla koivuissa on jo kirkkaanvihreät lehdet.  Muutama koulutehtävä odottaa vielä palauttamista ja opiskelijat aikovat laivarantaan viettämään viimeistä iltaa ennen kuin kaikki hajaantuvat omille teilleen. Olo on haikea, mutta samalla iloinen siitä että ensi vuonna odottavat taas uudet haasteet ja mahdollisuudet saman luovan ja lahjakkaan porukan kanssa.

En kuitenkaan väitä että vuosi olisi ollut helppo. Omalta osaltani meni aika kauan sen ihmettelyyn että  mihinkäs tässä ollaan jouduttu.  Täällä, keskellä metsää, vaivalloisten kulkuyhteyksien takana,  valmistuvat Suomen musiikkibisneksen seuraavat alalla toimijat. Opettajina on erittäin päteviä, aikaan saaneita tyyppejä –mutta samalla suuria persoonia jotka eivät päästä opiskelijoita helpolla. Yksi asia on tullut selväksi:  Musaa ei tehdä vasemmalla kädellä.

Vuosi on mennyt ikään kuin sumussa. Tuntuu että omien sisäisten ristiriitojeni takia en ole saanut irti ihan niin paljon kuin olisin voinut saada. Kuitenkin kun alkaa kelailla mitä kaikkea on tullut tehtyä ja opittua, huomaan että lista on ihan kiitettävä. Olen perustanut bändin, jonka kanssa tehnyt monta biisiä joista julkaistu jo kolme, bändin facesivut sekä stereoääniteblogin, valloittanut itselleni uuden genren elektronisen musiikkimme myötä, tehnyt elämäni ensimmäisen remixin ja saanut siitä erittäin rohkaisevaa palautetta, aloittanut yhteistyön kokeneen iskelmäsanoittajan kanssa, muuttanut makuuhuoneeni kotistudioksi ja lakannut pelkäämästä laitteita, oppinut huimasti äänittämisestä ja miksaamisesta, oppinut patchpay:n ja läpäissyt signal flown, kirjoittanut neljä kokonaan uutta biisiä erääseen levytysprojektiin jossa osallistuin  myös sovittamiseen sekä lauloin levylle stemmat, tehnyt kymmenen sivua pitkän esseen sekä radioiden soittolistoista että suomalaisista naistekstittäjistä,  kotiutunut ryhmään jossa on vain kaksi naista ja loput miehiä, saanut työpaikan, ja kaiken tämän jälkeen jäänyt enemmän tai vähemmän henkiin.

Olo on puusta pudonnut ja kieltämättä edelleen tunnen tämän tästä olevani vähän väärässä paikassa kun tunnilla mikitetään rumpuja, mutta täytyy sanoa että näin paljon uusia biisejä oon kirjoittanut viimeksi  lauluntekijävalmennuksessa, jossa biisinkirjoittaminen oli sentään varsinainen opiskeluiden aihe. Täällä on todella kaikki eväät ja työkalut olla luova. Välillä tulee siitä ihan ahdistus kun haluaisi ehtiä tehdä ja oppia enemmän kun siihen on näin mahtavat puitteet. Luovan ihmisen kannalta tämän paikan hyviä puolia on myös se, että vaatimustaso on kasvanut, ja biisit tulee tehtyä valmiiksi asti. Helposti raakiledemo-asteelle jämähtänyt työn jälki ei enää kelpaa.

Ahdistus meinaa tulla myös siitä kuinka paljon on mahdollisuuksia ja suuntia mihin voi erikoistua tai työllistyä. Kaikkia teitä ei voi valita, eikä kaikessa voi tulla pro:ksi. Oppiminen täällä vaatii erityisen paljon oma-aloitteisuutta ja koulun ulkopuolella tehtävää työtä. Teoria-osuus opinnoista on aika pienimuotoista, joten jos ei ole omia projekteja johon oppimaansa hyödyntää, asiat unohtuvat aika helposti.

Monelle maallikolle tulisi varmaan yllätyksenä kuinka maanläheistä ruohonjuuritason työtä musiikki on työnä. Täytyy vaan liimata takapuoli penkkiin ja tehdä hommia. Siinä kuluu kahvia pannukaupalla ja tukkaa revitään päästä. Diivailijat eivät myöskään pitkälle pötki, sillä musan tekeminen on niin suurilta osin ryhmätyötä. Jos ei ilmesty paikalle sovittuna ajankohtana, tai ei hoida hommiaan, yhteistyökumppanit loppuvat hyvin äkkiä. Hyvä porukkahenki on ainakin oman kokemukseni mukaan ensiarvoisen tärkeä luovassa työssä.

Kulttuurimaailma… sitä rakastaa ja vihaa. Virroilla opiskelee mielenkiintoisia ja älykkäitä ihmisiä. Särmää löytyy ja monella hyvin erilaiset lähtökohdat, joten kannattaa jättää ennakkoluulot kotiin, jos leikkiin lähtee. Itse olen tehnyt hyvinkin erilaisten tyyppien kanssa musiikkia kuluneena vuotena, ja kokenut sen pelkästään vahvuutena. Suruna puserossa ovatkin tällä hetkellä tämän mahtavan oppilaitoksen suuret muutokset ja epävarma tulevaisuus. Kulttuurikoulutusta vähennettäessä ongelma on se, että kulttuuri itsessään ei vähene –se vain huononee. Juuri kun ”hanki kunnon ammatti-yhteiskuntamme” huokaisee helpotuksesta, kulttuuri hyppää taas kasvoille jonkun nurkan takaa –ammattitaitoisena tai ei. 

 Onneksi tuli viime vuonna haettua.

Paukku
Digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kaikki muu on turhaa paitsi laulujen tekeminen



Keväällä 2010 ajattelin pyrkiä opiskelemaan. Digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki kuulosti minulle sopivalta linjalta. Viihdyin silloisessa työssäni kuin kala kuivalla maalla. Neljä vuotta aiemmin solmittu levytyssopimus paloi käsiini levy-yhtiön konkurssin myötä. Harmitti kovasti. Pöytälaatikkoon jäi julkaisematon levy, johon en onneksi ollut edes kovin tyytyväinen. Halusin muuttaa elämäni kuin amerikkalainen kotirouva jumppalaitemainoksessa. Halusin muuttaa Virroille.

Tulin valituksi kouluun. Muutin Virroille ja ajattelin olevani etuoikeutettu aloittaessani opiskelijaelämän kolmekymppisenä. Työelämä oli ikävästi rajoittanut kaikenlaista hauskanpitoa. Koin yhtäkkiä eläväni ikään kuin pidennettyä nuoruutta. Mietin kaikkia tulevia opiskelijabileitä ja haaveilin kaksikymppisten naisten ehtymättömästä huomiosta. Ei sentään. Aikuisen miehen vankkumattomalla määrätietoisuudella tartuin mielenkiintoisiin opintoihin tarmokkaasti.

Hyvin pian selvisi, että olen tehnyt oikean valinnan. Opetus osoittautui todella laadukkaaksi ja puitteetkin olivat kunnossa. Paikkakuntakin menetteli, eikä vähiten siksi, että meidän luokalla oli ja on edelleen todella joviaali ja hyvä ilmapiiri. Virrat on oikeasti ihan kiva paikka. Asenne ratkaisee. Lähes kaikkialla viihtyy jos viihtyy itsensä kanssa ja ympärillä on muutama mukava ihminen.

Antti.Lainas.
Keväällä 2011 olin sen verran tyytyväinen uusiin biiseihini, että päätin lähestyä jotain levy-yhtiötä demonauhan kanssa. Sound Of Finland tuli ensimmäisenä mieleen. Myös heidän demonlähetyssysteeminsä tuntui vähiten kivuttomalta; ei ikävää paketointia, saatetta ja postireissua. Biisi bittiavaruuteen kuvan (ei oman) ja kunnon itsekehun, sekä liioittelun kera. SOF halusi kuulla lisää. Noin kuukauden päästä vein firman toimistolle Tampereen Kyttälänkadulle CD-muodossa kahdeksan vanhaa kappaletta ja muutaman seuraavan viikon aikana pari uutta biisiä per viikko. Täytyy myöntää, että joskus piti aamuisin tarkistaa eteisen peilistä ovatko housut jalassa. Varsinkin tekstien viilaus jatkui monesti pikkutunneille.

SOF:n silloinen A&R –henkilö Meriläinen piti uusistakin kappaleistani. Vielä piti vakuuttaa lafkan pomo eli Epe Helenius. Tuli pyyntö tehdä hitti. Tein samalta istumalta kappaleen Yläkaupungilla valvotaan. Ajattelin miettiä yön yli tarvitseeko tekstiä vielä parannella. Näin parvekkeelta keväisen yön taivaalla tähdenlennon. Lausuin toiveen mielessäni ja laitoin nukkumaan. Aamulla lähetin kappaleen Epelle ja Meriläiselle. Myöhemmin päivällä sain mukavan sähköpostin. Oli ruvettava levyntekoon.

Alusta alkaen oli selvää, että tuotan levyni itse. Pyysin opettajaamme Janne Tauriaista miksaajaksi. Laskimme budjetin, johon sain levy-yhtiön hyväksynnän helposti. Varasimme studioaikaa legendaarisesta Cosmic Studiosista ja miksauspaikaksi neuvottelimme Hiili Hiilesmaan Yelow House Studion.

Aloitimme työt Cosmicilla kesäkuussa 2011. Heinäkuun työskentelin kotistudiossani lähinnä laulu- ja syntetisaattoriraitojen parissa. Elokuussa aloitimme miksauksen Hämeenlinnassa. Tarkoitus oli saada valmista syyskuun alkuun mennessä ennen kuin minulla alkaa koulu ja Jannella työt. Aikataulu venyi hieman, mutta olemme lopputulokseen todella tyytyväisiä.

Ensimmäinen singleni Syksyisin julkaistiin lokakuussa. Kappale sai jonkin verran radiosoittoa. Peli oli avattu. Vuodenvaihteen jälkeen laitoimme koko albumin masterointiin. Helmikuussa julkaistiin toinen single Meidät on kuin tehty toisillemme. Kappale soi tällä hetkellä radioaalloilla kohtuullisesti. Pitkäsoitto Silloin oli sunnuntai julkaistiin 21.3.2012. Julkaisukeikat ovat juuri takana. Hauskaa on ollut. Levyarvostelutkin ovat olleet vähintäänkin imartelevia. Ostakaa levy. Jos ei muuten niin edes säälistä.

-Antti