T.V. Smith tiistaina Virroilla

T.V. Smith Tiistai 3.9.2013 Pub 66, Virtaintie 29 Ovet auki klo 19.00 Liput: 5€

Tim Smith eli T.V. Smith on brittiläinen punkmusiikin laulaja-lauluntekijä ja kitaristi, joka tuli tunnetuksi 1970- luvun loppupuolella vaikuttaneessa The Adverts yhtyeessä. Bändin hajottua T.V. Smith päätti jatkaa artistin uraansa ja on toiminut perustajana yhtyeissä T.V. Smith's Explorers ja Cheap. Nykyään hän keikkailee sooloartistina.

 

Co Write -kurssi 28.-31.5.2012

Ilkka Vainio antoi palautetta kurssilaisten lyriikoista ja biisien kokonaistunnelmasta
sekä antoi kaupallisia vinkkejä.Kuva: Anastasia Mäkynen.

Virtain oma biisilinna pyörähti käyntiin maanantaina Timo Luukkasen johdolla. Aluksi kokoonnuttiin yhteen ja mietittiin powerpointin avulla biisinkirjoittamista. Leadeiksi eli johtolangoiksi kuunneltiin joitain pop-/iskelmä artisteja, jotka etsivät uusia biisejä. Sen jälkeen kokosimme paikallaolijoista kolmen hengen ryhmiä ja eikun hommiin! Aikaa seuraavan päivän kello puoli kahteen iltapäivällä, jolloin palataan takaisin isoon tarkkaamoon ja  kuunnellaan demot, joissa täytyy olla myös laulut äänitettyinä. Seuraavana päivänä oli tarkoitus sekoittaa pakka uudelleen ja vaihtaa ryhmiä.

Sitten päästiin itse asiaan. Oman ryhmäni kanssa sovimme, ettemme varsinaisesti rakenna kenellekään tietylle artistille biisiä, vaan teemme vaan hyvän kappaleen ja katsotaan sitten jälkeenpäin minkä tyyppiselle artistille biisi sopisi. Kitaristi soitti E-duurin ja siitä lähdettiin ideoimaan. Yhden illan aikana syntyi kolmen pään voimin sävellys, sanoitus ja lähes miksausta vaille valmis demo. Biisistä tuli hyvän tuulinen suomenkielinen poprock.  Oman oppimiseni kannalta oli antoisaa tehdä vanhempien opiskelijoiden kanssa.

Seuraava päivä alkoi eilisen työn koonnilla. Biisit kuunneltiin ja Luukkanen sekä muut opiskelijat antoivat palautetta ja kehitysideoita. Seuraavat biisit aloitettiin ihan uuden ryhmän kanssa ja itselläni genrekin vaihtui kokonaan. Tällä kertaa meitä oli ryhmässä vain kaksi, ja molemmat soitimme pääasiassa pianoa. Lähdimme siis kehittelemään tunnelmallista maalailevaa pianoslowaria ison soittotilan flyygelillä. Iltapäivän aikana työstimme parini pianoriffi-ideasta valmiin sävellyksen ja sanoituksen. Parillani oli hyvä jousiplugari kotonaan, joten hän äänitti illan aikana pianot sekä lisäsi orkestraatiota. Itselläni oli vielä paniikkikomennus kolmanteen projektiin, jonka kokoonpano muuttui yllättäen. Kirjoitin illan aikana heidän folk/pop kappaleeseensa suomenkielisen tekstin, johon olin jo aamulla puoliunessa hymissyt laulumelodiat.

Keskiviikkona kurssillamme vieraili tuotanto-/biisinikkari Veikka Ercola. Ercola antoi palautetta vaiheessa olevista demoistamme, kertoili duunistaan sekä vastaili kysymyksiimme. Lisäksi saimme nähdä radioaalloilla paljon soineen kappaleen Like A Lady -tekovaiheet alusta loppuun. Itselleni jäi Ercolasta ajatus, että olipas mukavan tavallinen tyyppi.

Keskiviikkoillan aikana pianoslowariprojektimme kanssa äänitimme laulut kappaleeseen, sekä miksailimme. 

Torstaina saapui vierailijaksi iskelmäsanoittaja ja tuottaja Ilkka Vainio, joka oli täysin toisesta ääripäästä kuin Ercola -tekijänä sekä persoonana. Rauhallisen Ercolan rinnalla Vainiolla riitti elämänkertaa sekä kaikkea muutakin juttua kerrottavaksi. Oli myös mukavaa, että torstaina koulutuspäällikkömme Timo Kivikangas liittyi seuraan kuuntelemaan kurssin tuotoksia. Taas soitettiin meikäläisten demoja, jotka olivat jo lähestulkoot valmiita. Vainio antoi tietenkin hyvin erilaista palautetta kuin Ercola, puuttuen paljolti lyriikoihin sekä biisien kokonaistunnelmaan ja kaupallisiin pointteihin.

Tällaiseen kurssiin on hyvä päättää kouluvuosi. Tuli tutustuttua paremmin ylempiluokkalaisiin opiskelijoihin ja luotua uusia yhteistyökontakteja -heitä kun ei muuten juuri näe. Itselläni jäi päällimmäisenä ajatus että tällaisia kursseja useammin vuodessa ja että just tällanen tekeminen on nimenomaan se juttu miks mä tänne kouluun olen tullut.

Raportoi Pauge 11Musa

ps. Ja lopuksi Timo Kivikankaan loppukaneetti: "Kiitokset vielä kaikille biisileirille osallistuneille opiskelijoille, vieraileville luonnoijille ja Timo Luukkaselle. Kurssi onnistui todella hienosti, ja nopealla aikataululla tehtyjen biisien laatu yllätti sekä minut että musiikin pitkän linjan monitoimimiehen Ilkka Vainion erittäin positiivisesti. Hienoa oli, ja näistä biiseistä ja tekijöistä kuullaan vielä varmasti!"

Fiiliksiä ekan kouluvuoden jälkeen Virroilta

Viimeinen koulupäivä ennen kesäloman alkua on pulkassa.  Luonnonkauniilla Virroilla koivuissa on jo kirkkaanvihreät lehdet.  Muutama koulutehtävä odottaa vielä palauttamista ja opiskelijat aikovat laivarantaan viettämään viimeistä iltaa ennen kuin kaikki hajaantuvat omille teilleen. Olo on haikea, mutta samalla iloinen siitä että ensi vuonna odottavat taas uudet haasteet ja mahdollisuudet saman luovan ja lahjakkaan porukan kanssa.

En kuitenkaan väitä että vuosi olisi ollut helppo. Omalta osaltani meni aika kauan sen ihmettelyyn että  mihinkäs tässä ollaan jouduttu.  Täällä, keskellä metsää, vaivalloisten kulkuyhteyksien takana,  valmistuvat Suomen musiikkibisneksen seuraavat alalla toimijat. Opettajina on erittäin päteviä, aikaan saaneita tyyppejä –mutta samalla suuria persoonia jotka eivät päästä opiskelijoita helpolla. Yksi asia on tullut selväksi:  Musaa ei tehdä vasemmalla kädellä.

Vuosi on mennyt ikään kuin sumussa. Tuntuu että omien sisäisten ristiriitojeni takia en ole saanut irti ihan niin paljon kuin olisin voinut saada. Kuitenkin kun alkaa kelailla mitä kaikkea on tullut tehtyä ja opittua, huomaan että lista on ihan kiitettävä. Olen perustanut bändin, jonka kanssa tehnyt monta biisiä joista julkaistu jo kolme, bändin facesivut sekä stereoääniteblogin, valloittanut itselleni uuden genren elektronisen musiikkimme myötä, tehnyt elämäni ensimmäisen remixin ja saanut siitä erittäin rohkaisevaa palautetta, aloittanut yhteistyön kokeneen iskelmäsanoittajan kanssa, muuttanut makuuhuoneeni kotistudioksi ja lakannut pelkäämästä laitteita, oppinut huimasti äänittämisestä ja miksaamisesta, oppinut patchpay:n ja läpäissyt signal flown, kirjoittanut neljä kokonaan uutta biisiä erääseen levytysprojektiin jossa osallistuin  myös sovittamiseen sekä lauloin levylle stemmat, tehnyt kymmenen sivua pitkän esseen sekä radioiden soittolistoista että suomalaisista naistekstittäjistä,  kotiutunut ryhmään jossa on vain kaksi naista ja loput miehiä, saanut työpaikan, ja kaiken tämän jälkeen jäänyt enemmän tai vähemmän henkiin.

Olo on puusta pudonnut ja kieltämättä edelleen tunnen tämän tästä olevani vähän väärässä paikassa kun tunnilla mikitetään rumpuja, mutta täytyy sanoa että näin paljon uusia biisejä oon kirjoittanut viimeksi  lauluntekijävalmennuksessa, jossa biisinkirjoittaminen oli sentään varsinainen opiskeluiden aihe. Täällä on todella kaikki eväät ja työkalut olla luova. Välillä tulee siitä ihan ahdistus kun haluaisi ehtiä tehdä ja oppia enemmän kun siihen on näin mahtavat puitteet. Luovan ihmisen kannalta tämän paikan hyviä puolia on myös se, että vaatimustaso on kasvanut, ja biisit tulee tehtyä valmiiksi asti. Helposti raakiledemo-asteelle jämähtänyt työn jälki ei enää kelpaa.

Ahdistus meinaa tulla myös siitä kuinka paljon on mahdollisuuksia ja suuntia mihin voi erikoistua tai työllistyä. Kaikkia teitä ei voi valita, eikä kaikessa voi tulla pro:ksi. Oppiminen täällä vaatii erityisen paljon oma-aloitteisuutta ja koulun ulkopuolella tehtävää työtä. Teoria-osuus opinnoista on aika pienimuotoista, joten jos ei ole omia projekteja johon oppimaansa hyödyntää, asiat unohtuvat aika helposti.

Monelle maallikolle tulisi varmaan yllätyksenä kuinka maanläheistä ruohonjuuritason työtä musiikki on työnä. Täytyy vaan liimata takapuoli penkkiin ja tehdä hommia. Siinä kuluu kahvia pannukaupalla ja tukkaa revitään päästä. Diivailijat eivät myöskään pitkälle pötki, sillä musan tekeminen on niin suurilta osin ryhmätyötä. Jos ei ilmesty paikalle sovittuna ajankohtana, tai ei hoida hommiaan, yhteistyökumppanit loppuvat hyvin äkkiä. Hyvä porukkahenki on ainakin oman kokemukseni mukaan ensiarvoisen tärkeä luovassa työssä.

Kulttuurimaailma… sitä rakastaa ja vihaa. Virroilla opiskelee mielenkiintoisia ja älykkäitä ihmisiä. Särmää löytyy ja monella hyvin erilaiset lähtökohdat, joten kannattaa jättää ennakkoluulot kotiin, jos leikkiin lähtee. Itse olen tehnyt hyvinkin erilaisten tyyppien kanssa musiikkia kuluneena vuotena, ja kokenut sen pelkästään vahvuutena. Suruna puserossa ovatkin tällä hetkellä tämän mahtavan oppilaitoksen suuret muutokset ja epävarma tulevaisuus. Kulttuurikoulutusta vähennettäessä ongelma on se, että kulttuuri itsessään ei vähene –se vain huononee. Juuri kun ”hanki kunnon ammatti-yhteiskuntamme” huokaisee helpotuksesta, kulttuuri hyppää taas kasvoille jonkun nurkan takaa –ammattitaitoisena tai ei. 

 Onneksi tuli viime vuonna haettua.

Paukku

Digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki

Musiikkivientikurssin opinnot etenevät

Ryhmä Virtain musiikkituotannon opiskelijoita ja opettajia on musiikkivientikurssiin liittyen osallistumassa toukokuussa Great Escape musiikkivientiseminaariin (Brighton, UK) http://escapegreat.com/. Opintojen tavoitteena on kerätä kokemusta kansainvälisen musiikkibisneksen toimintatavoista ja luoda suoria kontakteja musiikkialan kansainvälisiin toimijoihin. Opintoihin liittyy myös omien vientiprojektien myyntityö tapahtuman yhteydessä.

Tässä pari esimerkkiä työn alla olevista projekteista: Street Lips http://www.streetlips.com/
ja The Friend (kuvassa) http://www.myspace.com/thefriendband





Tähän saakka kurssilla tapahtunutta:
*Osallistuminen Musiikki ja Media- seminaariin 21.-22.10.2011
*Opiskelijoiden vientiprojektien aloitus
Tulossa:
*Projektien työstäminen etenee
*24.4 Mika Karhumaan luento musiikkiviennistä
*Osallistuminen The Great Escape (Brighton)- seminaariin 12.-14.5.2012 sekä vierailu yhteistyöoppilaitokseen Southampton Solent Universityyn.
-> Kontaktoituminen seminaareissa, myyntityö ja loppuraportti

Jahka projekti etenee, tämän blogin kautta tulossa lisätietoa...